Luovan kirjoittamisen kurssi

Kädet piirsivät viivoja kankaalle. Hän luonnosteli rauhallisesti kuvaa joesta paperille, mutta hänellä oli jo palava halu päästä maalaamaan. Saatuaan lyijykynä piirroksen valmiiksi, hän vilkaisi vielä kerran kuvaa ja nyökkäsi hyväksyvästi. ”Taito, joko sait auton pestyä?”, hän huusi miehellensä. ”Sain, joko lähetään?”, kuului vastaus. ”Kyl myö voi’aan miun puolesta vaikka lähteäkin. Laitatko sie ovet lukkoon, jos mie sillä välin pakkaan nää miun tarvikkeet autoon?”, Sirkka varmisti vielä. ”Laitan, laitan. Mutta laita joku muovi niiden värien alle, ettet sitten sotke koko autoa”. Hän hymähti miehensä vastaukselle, koska mies oli aina ollut ikuinen perfektionisti.

Satunnaisista kinaamisista huolimatta hän rakasti kovasti miestään, ja heidän yhteinen kesämökkinsä oli yksi hänen lempipaikoistaan. Aloitettuaan maalaamis-harrastuksensa, hän oli ehtinyt maalata paljon kuvia mökistä ja mökin ympäristöstä moneen otteeseen. Mökki oli rakennettu entiselle perunapellolle, ja se oli ainoa alue mitä hänen miehensä lapsuuden kotitilasta oli jäänyt heille perinnönjaossa. Muut miehen sisarukset olivatkin myyneet oman osuutensa paikalliselle viljelijälle, mutta he olivat päättäneet rakentaa mökin joen rantaan.

Päästyään takaisin kotiin Sirkka laittoi kahvin tippumaan, koska hänen miehensä oli jäänyt ulos juttelemaan naapurin kanssa. Sen jälkeen hän siirtyi hänen taiteilija-huoneeseensa, niin kuin hän itse huonetta kutsui. Huone toimi sen lisäksi vierashuoneena, joten siellä oli hänen taiteilijan tarvikkeidensa lisäksi sänky, valkoinen lipasto, ja kirjahylly, jossa oli muutamia jäljelle jääneitä esineitä, jotka kuuluivat heidän pojalleen. Niiden lisäksi Sirkka oli asettanut valokuvia hyllyille, jottei huone tuntuisi niin tyhjälle. Hän nosti kassista luonnosvihkonsa, otti esille aikaisemmin piirtämänsä kuvan ja rupesi siirtämään kuvaa kankaalle. Piirtäessään hän surkutteli huomatessaan, ettei käsi piirtänyt enää niin kaunista kaarta kuin ennen, nykyään jälki oli hieman vapisevaa. Kauaa hän ei pystynyt piirtämään, sillä yläselkää rupesi särkemään.Vaiva oli yksi työelämästä tulleista vaivoista, jotka luultavasti seuraisivat häntä loppuun saakka.

Sirkka venytteli selkäänsä, ja päätti käydä hakemassa kahvia. Ohittaessaan olohuonetta hän huomasi Taiton nukahtaneen ristikon ääreen. Taito oli käynyt aamulla ostamassa torilta markkinarinkeliä, ainoa kunnon asia, mikä muistutti häntä kotikaupungista Lappeenrannasta, mutta Taiton takia hän oli aikanaan muuttanut Kotkaan. Nuorena sitä oli tullut tehtyä kyllä kaikenlaista muutakin, mutta mitään hän ei vielä tähän mennessä ollut katunut.