Luovan kirjoittamisen kurssi

Näin sinut ensimmäisen kerran Kekkosenkadulla Haminassa, olit silloin pukeutuneena armeijan vihreisiin, kun minä taas olin pyöräilemässä Tallinmäeltä torille. Oli kesä, ja olit mielestäni harvinaisen komea, mutta olenkin aina ollut heikkona univormuihin. Olit päässyt iltalomille ja suuntaamassa keskustaan kuten minäkin. Tapasin torilla parhaan ystäväni ja jäimme yhdessä vilkuilemaan olisiko tälle illalle tarjoilla silmänruokaa. Tulit paikalle jälkeeni, myös paras ystäväni piti sinua komeana. Ilta jatkui normaaliin tapaansa. Tai olisi jatkunut, ellet olisi tehnyt poikkeusta. Tulit luoksemme juttelemaan, mutta olitkin kiinnostunut parhaasta ystävästäni etkä minusta. Petyin, sillä olin ehtinyt jo hieman ihastua sinuun jutellessamme.

Tulin lopulta siihen tulokseen ettet ollut minua varten tarkoitettu, ja päätin jatkaa elämääni iloiten ystäväni uudesta ihastuksesta. Hänen edellinen poikaystävänsä oli ollut aikamoinen katastrofi, joten hänelle teki hyvää kohdata sinunlaisesi herrasmies. Elämä tosiaan jatkui eteenpäin ja päädyin jostain kohtalon oikusta atk-ohjelmoijaksi pieneen firmaan, jonka nimeä en enää muista, mutta se sijaitsi Porissa. Eräänä helmikuisena iltana olin yksin kotona ja katselin rauhassa Greyn Anatomiaa teetä juoden. Yllätit minut todella, kun soitit puolessa välissä jaksoa.

Kerroit olevasi Hämeenlinnassa käymässä työseminaarissa, ja kysyit että haluaisinko nähdä sinut, sillä lauantaina sinulla ei olisi luentoja. Minua hieman nauratti kysyessäni sinulta tajuatko ollenkaan kuinka monta kilometriä on Porin ja Hämeenlinnan välillä. Sanoit ettei sillä ole mitään väliä, ja sovimme tapaavamme lauantaina. Olin hieman hämmentynyt puhelun päätteeksi, vaikka tiesin sinun eronneen ystävästäni jo ennen syksyä, mutta mieleeni ei olisi ikinä tullut, että edes muistaisit minua.

Lauantai tuli liian nopeasti, ja yllätin itseni hermoilemalla tapaamistamme, sillä luulin päässeeni sinusta yli jo kesällä. Minun oli aivan pakko soittaa viime tingassa ystävälleni ja varmistaa, ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että tapaisin sinut. Hänellä ei ollut, ja toivotti minulle vielä onnea ennen kuin lähdin Kokemäenjoen rannalle, missä olimme sopineet tapaavamme. Päivä oli kaunis ja appelsiinin keltainen aurinko paistoi taivaalta, en kuitenkaan huomannut sitä silloin, koska olin niin hermostunut, vaan kerroit sen minulle jälkeenpäin. Kävelimme kaupungilla neljä tuntia ja juttelimme. Olin oikeasti todella jäässä, mutta en kehdannut kertoa sitä sinulle, sillä en halunnut erota sinusta. Jouduin kuitenkin lopulta saattamaan sinut asemalle, sillä sinulla oli seuraavana päivänä luento pidettävänä. Suutelit minua ensimmäisen kerran ennen kuin nousit junaan. Leijailin kotiin ja minulla soi päässä Anna Puun kappale Kun olet minun…

Olin rakastunut.