Luovan kirjoittamisen kurssi

Opin lukemaan ja kirjoittamaan aloitettuani ensimmäisen luokan. Hurahdin silloin lukemiseen, ja olenkin kahlannut varmaan jo satoja kirjoja läpi. Lukuharrastus on säilynyt näihin päiviin asti, mutta kirjoittaminen taas aikanaan oli minulle ns. pakkopullaa. Olen nyt myöhemmin lukenut ala-aste aikaisia tekstejäni ja huomasin, että olen jo silloin ollut hyvä kirjoittaja. Tarinoiden alut ovat hyviä vilkkaan mielikuvitukseni ansiosta, mutta koska kiinnostusta ei kirjoittamista kohtaan löytynyt päättyvät tarinat heti kun annettu sivumäärä on tullut täyteen. En myöskään pahemmin jaksanut miettiä miten tarina loppuu, ja siksi useimmat tarinat loppuvat sanoihin: ”ja sitten minä heräsin. Loppu.”

Kiinnostus kirjoittamiseen heräsi yläasteella, kun tajusin, että pystyn paremmin ilmaisemaan ajatuksia paperilla kuin suullisena ilmaisuna. Yläasteella tuli sitten purettua omia tunnemyrskyjä paperille niin päiväkirjan muodossa kuin runojen avullakin. Enimmäkseen kirjoitin suunnittelematta tekstiä etukäteen, sillä halusin saada ideani paperille niin alkuperäisenä kuin mahdollista. En myöskään tarkistanut kirjoittamaani tekstiä jälkikäteen, joten suurimmassa osaa tekstejä vilisee paljon kirjoitusvirheitä.

Kun siirryin lukioon, siirtyi päiväkirjanikin Internetiin blogin muotoon. Runojen kirjoittaminen jäi vähemmälle, koska opin nauttimaan elämästä, enkä mielestäni osaa kirjoittaa onnellisia runoja. Samoihin aikoihin tutustuin myös Postcrossing-harrastukseen, jonka ideana on lähettää ja saada postikortteja ennalta tuntemattomille ihmisille, jotka ovat rekisteröityneet palveluun. Halusin postcrossingin avulla parantaa englannin kieltäni. Lukiossa pärjäsin hyvin kokeissa, vaikka en paljon tiennyt aiheesta, mutta osasin kirjoittaa sen verran pitkiä ja laajoja vastauksia niin, että jossain vaiheessa vahingossa vastasin siihen, mitä opettaja kysyi kokeessa ja niin sain keräiltyä pisteitä. Jouduin silloin myös opettelemaan tekstini läpi lukemista sen jälkeen, kun sain opettajalta niin paljon moitteita kielioppivirheistäni.

Nykyään nautin kirjoittamisesta, ja se on minulle jo melkein kuin harrastus lukemisen ohella. Kirjoitan edelleen blogia, harrastan Postcrossingia ja sen kautta kirjoitan nykyään kiertävää päiväkirjaa, joka kiertää ihmiseltä ihmiselle, ja jokainen kirjoittaa siihen omasta päivästään. Omistan yhä vilkkaan mielikuvituksen, ja olen hyvä kertomaan tarinoita, mutta niiden lopettaminen tuottaa minulle hankaluuksia, koska mielestäni omat tarinan lopetukseni kuulostavat tökeröiltä. Kirjoittaminen on minulle myös tapa setviä pääni sisältö silloin kuin jokin asia painaa minua. Voin kirjoittaa aiheesta tarinan tai päiväkirjamerkinnän, kun olen saanut tekstin valmiiksi, niin voin siirtää aiheen sivuun eikä minun välttämättä tarvitse palata enää asiaan uudestaan.