11.4.2010

Liian erilainen

"Sandra hei, ei me voida olla kavereita, koska me ollaan liian erilaisia" "Aha, okei. No ei kai sit mitään", Sandra vastaa, vaikka oikeasti hänen aivoissaan jyskyttää ja päässä lyö tyhjää. Sandra jää katsomaan kun Anniina kävelee pois päin, eikä hän tiedä mitä ajattelisi, sillä Anniinan kommentti oli viimeisin asia mitä hän odotti.

Koulun kellot soivat, Sandra havahtuu, kerää tavaransa ja kävelee ulos ovesta. Hän jatkaa matkaansa koulun pihalla nököttävään vanhaan puurakennukseen, jossa joskus pidetään myös tunteja, ja siellä sijaitsee terveydenhoitajan vastaanotto, mutta Sandra tietää rakennuksen olevan enimmäkseen tyhjillään. Päästyään aulaan Sandra rojahtaa penkille ja purskahtaa itkuun. Maija tulee paikalle, ehkä terveydenhoitajan luota, Sandra ei ole aivan varma, ja löytää Sandran itkemästä. ”Mikä sulla on hätänä?”, Maija kysyy huolestuneena. ”Anniina ilmotti ettei se halua olla enää mun kaveri, koska ollaan kuulemma niin erilaisia”, Sandara sopertaa vastaukseksi. ”Siis täh?! Etteks te oo ollu kavereita vaikka kuinka kauan? Miä muistan Anniinan jo ala-asteelta kun se oli kaikilla sun synttäri juhlillakin”, Maija kysyy. ”No ollaan! Jos miä nyt oikein muistan, ni Anniina siirrettiin mun kanssa samaan tanssiryhmään, ku myö oltiin kolmannella luokalla ala-asteella. Sen jälkeen myö ollaan oltu hyviä kavereita ja nähty tuntien ulkopuolellakin ja kaikkea”. ”Ihan ihme juttu”, kummastelee Maija, ”Pystyt siä tulee tunnille, mennään vaik yhtä matkaa?” ”Jos ootat hetken, et miä kerään itteni kasaan”, Sandra vastaa.

Sandra tuntee selviytyneensä kunnialla koulupäivän loppuun asti, koska pystyi hallitsemaan tunteensa ja istumaan tunneilla. Vasta kotiin tullessa hän muistaa mikä päivä tänään on; keskiviikko. Sandra sadattelee mielessään, sillä tänään olisi tanssitunti. Sandra tietää, ettei pystyisi menemään sinne, jos Anniina on paikalla eikä hän halua kertoa äidillekään varsinaista syytä miksei halua tänään mennä. Sandra ottaa puhelimen käteensä ja harkitsee hetken aikaa. Lopulta hän kirjoittaa kaksi tekstiviestiä, toisen Anniinalle, jossa kysyy Anniinan osallistumista tunnille, ja toisen Siirille, jossa hän ilmoittaa mitä tänään on tapahtunut koulussa. Siiri on Sandran ja Anniinan yhteinen tanssikaveri, joka asuu eri paikkakunnalla ja käy eri koulua kuin Sandra ja Anniina. Siirin reaktio tietoon on yhtä yllättynyt kuin oli odotettavissa, mutta Anniinan vastaus on hieman yllättävämpi, sillä tämä ilmoittaa lopettaneensa tanssimisen kokonaan ja pyytää ilmoittamaan asiasta puolestaan opettajalle.

Tanssin opettaja ei huomaa tunnissa mitään muuta erikoista, kuin että yksi hänen parhaista oppilaistaan tuntuu olevan koko ajan nukuksissa ja jäljessä liikesarjoissa. Hän huomauttaakin siitä moneen otteeseen Sandralle, mutta ei huomaa, että oikeasti Sandra pidättelee kyyneliä. Tunnin lopulla Sandra kertoo uutisen Anniinan lopettamisesta opettajalle. Tieto tulee uutisena jopa Anniinan vuotta nuoremmalle siskolle, Annalle. Pukuhuoneessa Sandra kertoo Anniinan toisesta uutisesta sekä Siirille, että Annalle. Molemmat ovat tiedosta yllättyneitä.

Seuraava päivä koulussa oli hankala, koska Sandra yritti parhaansa mukaan vältellä Anniinaa, sillä hän tiesi, että ei pystyisi kohtaaman tätä purskahtamatta itkuun. Jostain syystä Sandra päätyi kertomaan tapahtuneesta kahdelle ihmiselle Siinalle ja myöhemmin Heidille, joista ajan kanssa Sandra sai kaksi parasta ystävää. Siitä huolimatta Sandra ei voi toisinaan olla pohtimatta syytä, miksi Anniinan mielestä kaksi erilaista ihmistä ei voisi olla kavereita? Missä on perimmäinen syy, miksei Anniina halua olla hänen kaverinsa? Oliko Anniina kateellinen siitä, että Sandra oli parempi tanssija, mutta toisaalta Anniina sai huippuarvosanoja koulussa, kun taas Sandra siellä oli keskitasoa.

3 kommenttia:

Maarika kirjoitti...

Tarinasta kuvastuu hyvin tyttölasten maailma ja sen tärkeät asiat.

Hyvä kohta tekstissä:
"Tanssin opettaja ei huomaa tunnissa mitään muuta erikoista, kuin että yksi hänen parhaista oppilaistaan tuntuu olevan koko ajan nukuksissa ja jäljessä liikesarjoissa. Hän huomauttaakin siitä moneen otteeseen Sandralle, mutta ei huomaa, että oikeasti Sandra pidättelee kyyneliä."

Vähän enemmän olisi voinut paljastaa siitä, miten nämä tytöt olivat keskenään erilaisia. Siis olivatko muussakin erilaisia kuin tanssitaidoissa ja kouluarvosanoissa.

Suvi kirjoitti...

Paras kohta: ”Pystyt siä tulee tunnille, mennään vaik yhtä matkaa?” ”Jos ootat hetken, et miä kerään itteni kasaan”, Sandra vastaa.

Tarinassa liikaa ihmisten nimiä ollakseen näin lyhyt:D Itse menen aina niin sekaisin noissa, kun nimimuisti vähä lyhyt...

Paula kirjoitti...

Minuakin hieman hämmensi tuo ihmisten määrä tekstissä, yleensä kestää koko kirja muistaa edes kolmen henkilön nimeä :D Piti lukea loppuosa tekstistä pariin otteeseen, että selvisi kuka sano ja kenelle ja mitä.

"Tanssin opettaja ei huomaa tunnissa mitään muuta erikoista, kuin että yksi hänen parhaista oppilaistaan tuntuu olevan koko ajan nukuksissa ja jäljessä liikesarjoissa. Hän huomauttaakin siitä moneen otteeseen Sandralle, mutta ei huomaa, että oikeasti Sandra pidättelee kyyneliä."

Tuo oli myös minun suosikkikohtani, aika riipaiseva kuvaus.