Luovan kirjoittamisen kurssi

On torstai ja luokanvalvojan tunti. Sandra oli mennyt istumaan mahdollisimman perälle ja mahdollisimman kauas kaikista. "Tällä kertaa tämä info-tunti onkin hiukan erilaisempi, sillä lähdetään katsomaan uutta rakennusta, johon osa koulun toiminnasta siirtyy. Eli vetäkää kaikki nyt takit niskaan, niin mennään", opettaja ilmoittaa astuttuaan luokkaan. Lähdetään kävelemään joukolla, ja Sandra jättäytyy edelleen jonon perimmäiseksi, sillä ei halua vieläkään kohdata Anniinaa.

On sateen jälkeinen hetki, aurinko paistaa, mutta maa on yhä märkä ja ilma tuoksuu sateelle. Sandra pitää tästä tuoksusta, sillä se tuo mieleen kesän ja lämpöiset päivät. Hän väistelee märälle asfaltille kertyneitä lammikoita ja huomaa pian juttelevansa vilkkaasti kahdelle henkilölle, Siinalle ja Heidille. Normaalisti Sandra varjelee tiukasti omaa yksityistä elämäänsä, mutta jostain syystä Sandra päätyy kertomaan edellispäivän tapahtumista, ja huomaa olonsa keventyneen, kun pääsee purkamaan sisällä vellovaa pahaa oloaan. Raskas askel muuttui hetki hetkeltä kevyemmäksi. Tytöt ymmärtävät Sandran hämmennystä, ja molemmilta löytyy asiaan vahvoja mielipiteitä.

Viikon kuluttua Sandra pystyy lopettamaan Anniinan välttelemisen, sillä hän on saanut purkaa pahaa oloaan uusille ystävilleen niin paljon, ettei hän enää pelkää purskahtavansa kesken kaiken itkuun. Peloistaan huolimatta Sandra ei lopulta pudonnut tyhjän päälle ja jäänyt yksin ilman kavereita, vaan hän sai uuden turvaverkkonsa. Siihen verkkoon hän putosi entisen hajottua, mutta tällä kertaa turvaverkko oli vahvempi sillä yhden tärkeän ihmisen sijasta sitä oli kannattelemassa kaksi ihmistä.

Syksyn käydessä yhä myrskyisemmäksi ja meren näyttäessä joka syksyisen voimansa, kestää tyttöjen ehkä hieman erikoisesti alkanut ystävyys, eivätkä sitä rikkoisi talven tuomat kommellukset tai vaikeudet.